Tässä lisää asiaa, mikä pännii. Päivä päivältä alkaa jysähtelemään entistä kovemmin pään sisäs.

Mikä siinä on et räppärit ei vois kuunnella heviä? Tai rokkarit iskelmää, tai hevarit klassista? Mikä saatana siinä nyt on vialla. Pitääkö sitä olla niiiiiiin omassa genressä kiinni, ettei voi myöntää kuuntelevansa jotain muuta. Kaikki muu on paskaa, paitsi se mitä mä edustan. Maailmasta tuskin löytyy yhtä ainutta ihmistä ketä kuuntelis vaan yhden genren musiikkia AINA. Totta vitus tulee näitä kausia, et kuuntelee jotain tiettyä enemmän, mut ei sitä kukaa aina jaksa.

Jos housut roikkuu povissa, on automaattisesti se paskahousuräppäri. Jos on mustat, pitkät hiukset ja pitkä nahkatakki, on jotain hevariin kääntyvää. Jos on rastat, polttaa pilveä. Ei oikeesti, heräkkää ny henkiin ja tähän päivään. Näistä tulee nii vahvasti stereotypiat esiin. Ihan sama keneltä kysyy, punkkari on se, jolla on irokeesi, kulkee finkut pystyt kylillä ja vetää kiljua mehukattikanisterista. Err0r? Ei tää nyt näin mee, ja asiaki menee vähä otsikon vierestä. Mut sama se nyt on.

Sitte jos ootki paskahousuräppäri lipat vinos ja luurit korvilla, ja satut kuuntelemaan vaikka niinkin rankkaa ku Disturbed! Ei hitto, et sä sillon mikää räppäri enää oo. Sä oot pelkkä wnb, sun päälle saa räkiä ja sun pitäs muuttaa tyyliäs. Ohhoh..

En jaksa ymmärtää tätä maailmaa. Tuskin mun kuuluukaa, mutta kaikki tää skeida laittaa pienen pään iha sekasin. Ei tahdo pysyä mukana. Mut genreuskovaisuus on perseestä.